Alkuperäinen teos Dead as a Doornail, ilmestynyt 2005. Suomennettu 2011, suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus. (s. 341)

SOOKIE STACKHOUSE ei muuta kaipaisi kuin mukavaa, rauhallista elämää, mutta se jää aina vain kaukaisemmaksi haaveeksi. Louisianalaisen telepaattitarjoilijattaren elo on kaikkea muuta kuin seesteistä, etenkin kun lähipiiriin kuuluu vaarallisen vetäviä vampyyrejä, uuden laumanjohtajan valinnasta kamppailevia ihmissusia ja muita muodonmuuttajia, omaa perhettä myöten.

Pian koittaa ensimmäinen täysikuu sen jälkeen, kun Sookien veljeä puri ihmispuuma, ja nyt Jasonia odottaa muodonmuutos puumaksi. Tämän Sookie vielä kestäisi, mutta hänen sisarellinen huolensa muuttuu sydäntä hyytäväksi peloksi, kun sala-ampuja ottaa paikalliset kaksiluontoiset tähtäimeensä.

Jason voi olla seuraava uhri, mutta Sookiella on myös toinen syy pelätä: hänen veljensä uudet ihmispuumatoverit epäilevät, että Jason saattaa olla konna kaiken takana. Sookien on saatava todellinen syyllinen nalkkiin ennen täyttäkuuta - ellei sala-ampuja päätä hoitaa häntä esiin. (takakansi)

Sookie, mikä ihastuttava henkilö rikastutti jälleen elämääni. Voiko kirjan hahmoon rakastua? Sookie on niin välitön, suorasanainen ja suloinen henkilö että hänen seurassaa unohtaa helposti arjen tuomat huolet ja kirjoihin on aina yhtä helppo uppoutua. Samoin kävi tässäkin kirjassa.

Verta sakeampaa on ehkä hitusen hidastempoisempi kuin sarjan edelliset osat ja tässä kirjassa ei ole tarjolla seksiä. Mikä oli hieman pettymys, sillä odotin jälleen kutkuttavia kohtauksia Sookien ja Ericin kanssa. Tai jonkun muun yhtä mystisen olennon kanssa. Vampyyrit olivat aikalailla sivuosassa tässä kirjassa ja tällä kertaa kirjailija oli valottanut enemmän kaksiluontoisten elämää hyvin mielenkiintoisella tavalla.

Suloinen Sookie ja mielenkiintoiset ystävät ovat aina tutustumisen arvoisia ja suosittelen kirjoja lämpimästi. TV-sarja Trueblood ei sytyttänyt minua, mutta kirjat ovat sen sijaan koukuttaneet tehokkaasti. Jotka ovat mielestäni hyvin erilaisia kuin itse TV-sarja...

Mitä mielikuvia herättää kirjan kansi: Kuvan naisella on ihanan punaiset huulet, minun suosikkisävyni liippaa melko läheltä kannen huulipunan sävyä. Herkullinen. Jostain kumman syystä minulle tuli tunne että minunkin pitäisi saada upottaa oma käteni lasten sormiväreihin ja haluaisin vetää kättä valkoisella paperilla. Mutta miten kuvan kansi liittyy tarinaan? Sitä en osaa sanoa. Punainen on kaunis väri.