Ilmestynyt 2010. Karisto. (s. 268)

Parikymppinen työtön toimittaja Rita pestautuu väärin paperein kotihoitajaksi aikomuksenaan tehdä läpimurtojuttu vanhustenhoidon mädännäisyyksistä. Tietämättömänä hän unohtaa antaa 84-vuotiaan Arvo Kasken lääkkeet, mikä saa miehen yllättäen heräämään vuosien lääketokkurastaan. Ritan avustuksella Arvo alkaa jäljittää sumun peitossa olevaa menneisyyttään ja läheistensä nykyisiä koordinaatteja.

Pitkät päiväunet on naseva ja viisas kertomus suoraan uutisotsikoista. Hurtilla huumorilla ja mehevällä puheenparrella maustettu tarina luo teräviä näkökulmia nykypäivän arvomaailmaan. (takakansi)

Pitkät päiväunet on suosittelemisen arvoinen kirja! Kirjailijan tyyli kertoa nykypäivän vanhustenhuollosta on koskettava ja teksti mukavan sujuvaa vaikeasta aiheesta huolimatta. Henkilöhahmot ovat omanlaisia ja persoonallisia. Kirjan päähenkilö Arvo Kaski, joskus arvokaskin omien sanojen mukaan toi monet vanhuskaverit mieleeni. En voinut olla välillä naurahtamatta sen puolesta kuinka osuvasti Katariina Romppainen on osannut tuoda vanhusten oman ja nasevan huumorintajun tähän kirjaan. Paljon elämää nähneillä kun on omanlaisensa huumori, jota ei voi kuin ihailla.

Kirjassa paneudutaan tämän päivän ongelmaan, vanhusten hyvinvointiin nyky-yhteiskunnassa, 90- ja 2000-luvun lamoihin ja sota-aikoihin. Mitä elämä on ollut silloin ja mitä se on nyt. Kirjailijalla on ollut loistava kyky yhdistää nämä asiat toisiinsa ja olin monesta asiasta ihan samaa mieltä kuin kirjailijakin. Hyvin oivaltava, mutta surullinen tarina. Hieman pelottavakin, sillä kirjassa on paljon juuri sitä, mistä on puhuttu julkisuudessa eli vanhusten huonosta kohtelusta hyvinvointivaltiossamme. Hienoa että joku uskaltaa tarttua näin vaikeaan aiheeseen!

Mitä mielikuvia herättää kirjan kansi: Pidän kirjan yksinkertaisesta ja kesäisestä kannesta. Kansi tuo mieleeni lapsuuden kesät mummolassa, muistan kun mummolla & papalla oli samanlainen herätyskello ja räsymatto lattialla.