Alkuperäinen teos Våroffer, ilmestynyt 1985. Suomennettu 1996, suomennettu Marja Mahlamäki. Kirjaviihde. (s. 253)

Vinga Tark ja Heike Lind, jotka molemmat kuuluivat Jääkansaan, olivat aloittaneet taistelun saadakseen takaisin suvun omaisuuden. Mutta röyhkeä tuomari Snivel viipyi yhä Gråstensholmissa, Heiken laillisessa perintökartanossa.

Voittaakseen tuomarin Heiken oli pakko käyttää "pahoja" taitojaan yliluonnollisten voimien esiin manaamiseen. Avukseen hän tarvitsi neitsyen - mutta pystyisikö hän uhraamaan suuresti rakastamansa Vingan... (takakansi)

En tiedä, johtuiko laimea lukukokemus flunssasta vai siitä, että tämä kirja oli hieman tylsähkö. Kevätuhri on osittain jännittävä, mutta välillä kirjailija on sortunut jaaritteluun. Jääkansan tarina on kuitenkin hyvin lumoava sukukertomus ja jos ei muuten, Jääkansan tarinaa lukee mieluusti pahimpaan fantasian ja romantiikan nälkään.

Suomentajalla oli sattunut pienoinen virhe: toppatakkeja on tuskin ollut 1700-luvulla.