Alkuperäinen teos Violets Are Blue, ilmestynyt 2001. Suomennettu 2006, suomentanut Jukka Sirola. WSOY. (s. 285)

Rikospsykologi Alex Cross on kokenut paljon uransa aikana, mutta uusin tapaus saa hänetkin vapisemaan raakuudellaan: kaksi lenkkeilijää on löydetty murhattuna ja täynnä hampaanjälkiä. Rikos näyttää enemmän petoeläinten kuin ihmisten aikaansaamalta - eikä se jää viimeiseksi.

Kun Alexin vanha vihollinen, Mastermind-niminen psykopaatti, alkaa jälleen piinata häntä soitoillaan, on Alexin kaivauduttava yhä syvemmälle ihmismielen petomaisiin piirteisiin - ja lopulta vampyyrien verisiin luoliin. (takakansi)

Nappasin tämän dekkarin hyllystäni, sillä tällä hetkellä minua vaivaa armoton dekkarijano: en olekaan lukenut pitkiin pitkiin aikoihin näin montaa dekkaria! Onneksi hyllystäni löytyy monta lukematonta dekkaria, kirjastosta kun tuli lainattua pääasiassa taas fantasiakirjoja..

Mutta itse kirjasta: olin lukenut aiemmin yhden Pattersonin kirjan, Kuherruskuukauden (jonka kirjoitti yhdessä Howard Roughnanin kanssa). Muistaakseni dekkari ei tehnyt tuolloin suurta vaikutusta ja ajattelin, että Alex Cross voisi muuttaa mielipiteeni. Häntä on suositeltu minulle moneen otteeseen.

Valitettavasti Pahan kidassa ei tehnyt minuun vaikutusta. Mielestäni kirja oli tylsähkö ja juoni ennalta-arvattava. Ilmeisesti Mastermind on edellisistä osista tuttu rikollinen, mutta itse osasin odottaa tiettyä henkilöä alusta saakka eikä hänen paljastumisensa tullut minulle yllätyksenä. Olin odottanut kirjaa, joka olisi leikkinyt lukijan kanssa, mutta pettymyksekseni tämä oli hyvin laimea lukukokemus.

Hyllyssäni olisi vielä yksi Alex Cross -dekkari ja Suzannen päiväkirja odottamassa lukemistaan. Mietin luovutanko suosiolla Alexin kanssa, mutta Suzannen päiväkirja on tarkoitus lukea jossain vaiheessa - takakannen perusteella se vaikuttaa olevan romanttinen tarina.