Ilmestynyt 1994. Pienkustanne. (s. 233)

Tähän kokoelmaan on kerätty lappilaisille sattuneita omakohtaisia selittämättömiä kokemuksia ja pohjoisia kummitustarinoita.
  Lapin ikivanhassa mytologiassa tunnetaan runsaasti suojelevia aaveita ja luonnonhenkiä, jotka ilmestyvät varoittamaan ja pelastamaan ihmisiä.
  Arktisten kansojen kulttuureissa ihminen voi luontevasti liikkua porojen ja eläinten hahmossa. Hän voi muuttaa sielunsa vaikkapa riekoksi etsiessään tietoa tuonpuoleisesta maailmasta.
  Lapin tuntureilla pidetään riekkoa elämänlintuna. Riekkoparvessa meitä vastaan voi lentää yllättäen hyvinkin salaperäisiä viestintuojia.
  Aaveriekkoja. (takakansi)

Olin lukenut tämän kirjan joskus nuorena tyttönä ja vanhojen aikojen kunniaksi lainasin sen uudelleen kirjaston esittelypöydästä, joka oli koottu Halloweenia varten. Osa kirjan tarinoista oli jäänyt mieleen, mutta suurin osa oli jo unohtunut. Silläpä tämä kirja piristikin pohjoisen tyttöä suunnattomasti, sillä Lappi on aina ollut lähellä sydäntäni.

Valitettavasti kirjan kieliasu ei ollut sitä parasta. Osa jutuista oli sekavia, osa tuntui loppuvan kesken ja joistakin tuntui puuttuvan punainen lanka. Kaipasin myös mainintaa siitä, kuka oli kertonut tarinan tai maininnan tyyliin vanhan kansan kertomuksia. Loppuun olisi voinut tehdän erillisen otsikon alle tietoiskuja, mm shamanista ja Huttu-ukosta. Nyt niiden sinne tänne ripottelu ärsytti. Aaveriekko sisältää mielenkiintoisia tarinoita, mutta valitettavasti ne hukkuvat sekavien tarinoiden sekaan.