numeropeli-normal.jpg

 

Alkuperäinen teos Think of a Number, ilmestynyt 2010. Suomennettu 2011, suomentanut Marja Luoma. Gummerus. (s. 573)

Uskotko Kohtaloon? Minä uskon, sillä luulin, etten näkisi sinua koskaan enää - ja sitten eräänä päivänä olitkin siinä. Muistin kaiken: miltä kuulostat, miten liikut ja varsinkin miten ajattelet. Jos sinua kehotettaisiin ajattelemaan jotain lukua, tiedän mitä lukua ajattelisit. Etkö usko? Todistan sinulle asian. Ajattele jotain lukua alta tuhannen, ensimmäistä joka juolahtaa mieleesi. Kuvittele luku mielessäsi. Nyt näet, kuinka hyvin tunnen salaisuutesi. Avaa pieni kirjekuori. (takakansi)

Dave Gurney, äskettäin New Yorkin poliisilaitoksen murharyhmästä varhaiselle eläkkeelle jäänyt poliisi, kuulee opiskeluaikaisen kaverinsa Mark Melleryn saamista omituisista uhkailukirjeistä. Ensimmäisessä niistä on käsky - ajattele jotain lukua, ensimmäistä joka juolahtaa mieleesi - ja suljettu kirjekuori. Kirjekuoressa on Melleryn ajattelema luku: 658.

Gurney pitää tapausta lähinnä kiehtovana arvoituksena, kunnes Mellery murhataan raa'asti kotipihallaan. Pian selviää, ettei Mellery suinkaan ole numeroilla ja riimeillä leikkivän murhaajan ensimmäinen uhri. Jopa kaiken nähnyt Gurney huomaa pohtivansa mahdottomalta tuntuvaa vaihtoehtoa: ehkä murhaaja todella osaa lukea uhriensa ajatuksia. Varmaa on ainakin se, että veren makuun päässeellä tappajalla ei ole aikomustakaan lopettaa. Ei ainakaan ennen kuin Gurney ja tämän vaimo Madeleine ovat pelanneet oman osansa hänen saatanallisen ovelassa suunnitelmassa. (takakansi)

John Verdon tarjoaa kutkuttavan arvoituksen, joka on mahdoton ratkaistavaksi. Arvoitus kiehtoi uteliasta mieltäni ja Numeropeli tarjosi loistavaa viihdettä. Yritin itsekin ratkaista kirjan arvoitusta ja kirja oli pakko laittaa sen vuoksi välillä syrjään, vaikka en olisi millään halunnut keskeyttää kirjan lukemista. Kirja oli hyvin koukuttava ja piristävä lukukokemus muiden dekkareiden joukossa.

Ainut mistä en pitänyt kirjassa, oli henkilöt. Minusta henkilöissä tökki jokin ja osa oli hyvin ärsyttäviä - oikeastaan en löytänyt tästä kirjasta yhtään suosikkiani. Yleensä kirjan päähenkilö löytää jollain tapaa tiensä sydämeeni, mutta Dave Gurney ei valitettavasti päässyt sinne asti. Ehkä hän pääsee sinne myöhemmin sarjan muissa osissa, mutta nyt hänestä jäi mieleen vain henkilö, jota ärsytti lähinnä kaikki.