Alkuperäinen teos A Morte e a Morte de Quincas Berro d'Agua, ilmestynyt 1956(?). Suomennettu 1982, suomentanut ja jälkisanat on kirjoittanut Jyrki Lappi-Seppälä. Otava. (s. 112)

Tässä kirjassa Jorge Amado, Brasilian rakastetuin kirjailija, monumentaalinen jutunkertoja, aistinautintojen ja hupsuttelun mestari, elämän palvoja, kertoo huikaisevan tarinan miehestä, joka kuolee kolme kertaa.

Viisikymmenvuotiaana Joaquim Soares da Cunha, tunnollisista tunnollisin virkamies, kuuliainen aviopuoliso ja perheenisä, jättää kaiken ja ryhtyy pummiksi Bahian pummien kirjavaan joukkoon. Kymmenen vuotta hän viettää mitä paheksuttavinta elämää, tuo lyömätön rommin juoja (siitä nimi Vesikauhu) ja korttipelin taitaja, kulkureitten kuningas, mies joka auttaa apua tarvitsevaa, lohduttaa, neuvoo, rakastaa ja tarvittaessa tappelee. Voi omaisten kauhua! Voi Quincasin ystävien määrää! Voi elämisen riemua! Ja onnelisin Bahian kaikista naisista on Quiteria Suurisilmä, jonka Quincas on ottanut vakituisekseen.

Mutta sitten tulee päivä ja yö, joina Quincasin perhe taas joutuu tekemisiin mustan lampaansa kanssa; ja nyt tapahtuu kummia, todella kummia... (takakansi)

Quincas Vesikauhun kolme kuolemaa on todella riemastuttavan hauska ja ilkikurinenkin lukukokemus. Hurmaava. Kiitos aakkoshaasteen minulla oli kunnia lukea tämä klassikko, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Kirja ei ole pitkä ja tarina on lyhyt, mutta tarina on koskettava monella tapaa. Quincas Vesikauhun kolme kuolemaa on oiva opetus ystävyydestä ja ihmisyydestä. Siitä ettei ne parhaimmat ystävät löydy välttämättä samasta yhteiskuntaluokasta vaan ryysyjen alla voi olla se suurin sydän. Sydän joka on täyttä kultaa. Ryysyjen alta löytyy ihminen, joka pysyy vierelläsi, tuli vastaan mitä tuli. Jakaa niin ilot ja surut, juhlii silloin kun on aihetta juhlia.

Jorge Amadon kaunis ja huumorin täyteinen teksti toi mieleen vahvasti Paulo Coelhon kirjat ja suosittelen lämpimästi Amadon teosta Coelhon ystäville.