rakkausromaani-normal.jpg

Ilmestynyt 2006. WSOY. (s. 133)

Rakkausromaani on kertomus Annikin ja Samuelin suuresta rakkaudesta. Mies antautuu naiselleen täydellisesti, ja nainen tuhoaa miehen tämän omaa oppia toteuttaen, ankarasti ja asialleen omistautuen: vahvemmin ei voi kukaan toista rakastaa.

"Kaikki oli ollut siihen saakka leikkiä."

Nöyryytyksen, pakottamisen ja kiduttamisen kautta Samuelista, taiteen virkamiehestä, tulee täysin tahdoton naisensa edessä - häneltä riistetään niin ihmisarvo kuin miehuuskin. Samuel luovuttaa kaiken vallan Annikille, joka säälittä keksii uusia julmuuksia miehensä päänmenoksi.

"Miksi siedin kaikkea tätä? Siksi, että tottelemattomuudesta seurasi rangaistus."

Rakkausromaani on kirjailija Matti Mäkelän ensimmäinen romaani. Se on samalla ensimmäinen suomalainen sadomasokistinen rakkausromaani, jota on vaikea lukea kokematta ihmetyksen tunteita. Onko markiisi de Sade saanut pohjoisen vastineensa? Tätäkö on rakkaus?

"En ikinä jätä sinua. Palvon sinua kuolemaani saakka."(takakansi)

Jaa-a, mitähän sanottavaa keksisin tästä kirjasta. Ensimmäinen ajatus, mikä minulle tuli mieleen on kuvotus. Inho. Oksetus. Rakkausromaani ei ole mikään hempeä rakkauskertomus, vaan se on kertomus kieroutuneesta rakkaudesta ja täydellisestä nöyryytyksestä. Miehestä jolta viedään sanan mukaisesti ihan kaikki munia myöten. Mietin monesti, kumpi on sairaampi: Annikki, joka alistaa Samuelin orjakseen vai Samuel, joka suostuu siihen kaikkeen. Kuten takakannessakin mainitaan, tätä kirjaa oli vaikea lukea kokematta ihmetyksen tunteita. Tosiaan, tunteet laukkasivat laidasta laitaan kirjan edetessä.

Pakko sanoa, että en itse pitänyt yhtään Rakkausromaanista. Se oli minun makuuni liian outo ja sairas. Juonessa on ideaa ja siitä olisi voinut tehdä väkevämmän ilman outoja kohtauksia. Kirja olisi saattanut päästä jopa suosikikseni, mutta nyt se on todella kaukana omalta henkilökohtaiselta listaltani. Tuumasin tätä kirjaa lukiessani, että tulevaisuudessa aion lukea kirjan takakannen tekstit huomattavasti tarkemmin.