Ilmestynyt 2001. WSOY. (s. 168)

Äitiyspakkaus on raadolllinen ja runollinen kuvaus arjesta, lapsesta, joka huojuttaa äitiään äärimmäisistä tunnetiloista toisiin, herättää hänessä niin raivoa ja kateutta kuin myös euforisen luomismyrskyn.

Elämänmuutoksesta hämmentynyt äiti tekee muistiinpanoja paitsi lapsen nukkuessa ja miehen ollessa poissa myös matkatessaan bussilla terapiaan. Usein nainen takertuu päiväkirjaansa aamun sarastaessa, riidan tai valvotun yön jälkeen, kun realiteetitkin häilyvät. Kirjoittaminen on naiselle tapa selviytyä, nähdä läpi sumun, paeta ja muistaa. Se on keino välttää masennusta ja olla pahoinpitelemättä ketään. Se on myös hänen tapansa rakastaa, ainoa tapa pysyä järjissään. (sisäkansi)

En oikein tiedä, mitä ajattelisin tästä kirjasta. Kirjasta löytyi osa minua ja ajatuksia niiltä ajoilta, kun omat lapseni olivat vauvaikäisiä. Tunnistin saman väsymisen sekä orastavan, ehkä pidemmälle kehittyneen masennuksen.

Äidin uupuminen on rumaa ja kiusallista. Edes lähimmät eivät halua kuulla väsymyksestä eivätkä muistella lapsuuttaan, elämää avuttomana vauvana oman äitinsä vaihtuvien ja mielivaltaisten tunteiden armoilla. (s. 148)

Kirjassa on syvällisiä ajatuksia ja se saa pohtimaan elämää, mutta välillä kirjan ajatukset katkesivat kesken kaiken. Kuvittelin kirjan olevan sisäkannen perusteella paljon synkempi, mutta se oli loppujen lopuksi yllättävän "kevyt". Mielestäni jokin jäi puuttumaan tästä kirjasta ja en päässyt niin hyvin sisälle tähän kirjaan, mutta näin omasta äitiydestäni johtuen se oli loppujen lopuksi hyvin mielenkiintoinen lukukokemus. Cia Kiiskisen teksti on kaunista ja herkkää, se puhutteli lukijaansa paljon.