Alkuperäinen teos Skugga, ilmestynyt 2007. Suomennettu 2008, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. WSOY. (s. 364)

Nobel-kirjailija Axel Ragnerfeldt on saanut kaiken mitä on ikinä toivonut. Työläisperheestä hän on ponnistanut kansakunnan kaapin päälle. Hänen maineensa on niin mahtava, ettei yksikään hänen lähipiirissään voi välttyä sen vaikutukselta.

Axelin varjossa elävät viskiä naukkaileva Alice-vaimo sekä isän maineella ratsastava poika Jan-Erik petetyn vaimonsa Louisen kanssa. Yhteisvoimin he vaalivat esikuvallisen kirjailijan julkisivua - mutta sitten eräs yksinäinen vanhus kuolee, ja tapahtumavyöry käynnistyy. Vanhuksen jäämistöstä löytyy nimittäin Ragnerfeldteja koskevia tietoja, jotka vihjaavat synkistä salaisuuksista, petoksesta, valheista ja kuolemasta.

Psykologisessa jännärissään Karin Alvtegen kertoo julman tarinan siitä hinnasta, jonka ihminen on valmis maksamaan kuolemattomuudesta. (takakansi)

Karin Alvtegen ei pettänyt minua tälläkään kertaa: Varjo oli erittäin koukuttava lukukokemus, jota ei olisi millään malttanut jättää kesken. Alvtegen on onnistunut luomaan jälleen henkilöt jotka tuntuvat todellisilta omine vikoineen ja virheineen, ympäristön joka on hyvin todenmukainen ja juonen, joka on yllätyksellinen alusta loppuun saakka. Olisin halunnut lopettaa kirjan toisella tavalla, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen, että kirjailija jätti paljon lukijan mielikuvituksen varaan.

Varjo on kiehtova lukukokemus kulissien ylläpitämisestä ja siitä, kuinka maallinen mammona ja maine ovat tärkeämpiä kuin puhdas omatunto. Ihminen on ollut aikojen saatosta asti valmis tekemään ihan mitä vain, jotta saa sen mitä haluaa - jopa murhaamaan. Olen lukenut monia tämän tyyppisiä kirjoja, mutta Alvtegenilla on totisesti kertomisen taito hallussaan! Mielestäni hän on ehdottomasti yksi parhaimpia kirjailijoita, joka taitaa psykologisen jännityksen kertomisen.