Alkuperäinen teos Dead and Gone, ilmestynyt 2009. Suomennettu 2012, suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus. (s. 303)

KUN VAMPYYRIT TULIVAT ARKUSTA ja paljastivat olemassaolonsa tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta, kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin. Mutta sitten Merlotte's-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.

Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko valmistautuu sotaa. Ja tässä sodassa Sookie on aivan liian inhimillinen pelinappula. (takakansi)

Mitä pidemmälle Sookie Stackhouse -sarja etenee, sitä raaempi siitä tulee ja huumori vähenee. Edellinen osa oli hieman tylsähkö ja toivoin ettei tämä kirja jatkaisi samaa linjaa. Tässä kirjassa oli tosin vähemmän toistoa, mutta minusta tuntui siltä kuin kipinä olisi puuttunut edelleen. Olen seurannut TV-sarjaa kuudennelle tuotantokaudelle saakka ja pakko sanoa, että tällä kertaa TV-sarjassa on enemmän kiihkoa ja tunnetta. Kirjan henkilöistä tuntuu puuttuvan sielu ja pakko taas todeta jo kuluneeksi käyvä lause: näyttelijät tuovat kirjalle sielun.

Kirjassa on tuttuun tapaan yllätyksiä, siitä plussaa. Mutta joskus tuntui siltä, että kirjassa alkoi olla liikaa hahmoja ja en aina jaksanut pysyä kärryillä juonikuvioissa. Onneksi henkilökavalkadia vähenee huomattavasti, tavalla tai toisella! Valitettavasti Sookiesta on tullut entistä kärttyisämpi ja olisin kovasti toivonut hänen olevan yhtä ihanan hassu kuin ennenkin. Toivottavasti hän olisi seuraavassa kirjassa paremmalla tuulella. Toisaalta: tuskin kukaan joka eläisi hänen elämäänsä, jaksaisi aina pysyä Neiti Aurinkoisena.