Alkuperäinen teos I Am Legend, ilmestynyt 1954. Suomennettu 2007, suomentanut Vuokko Aitosalo. Vaskikirjat. (s. 163)

Koko ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi - yhtä lukuun ottamatta. Kohtalon oikusta Robert Neville on viimeinen ihminen maailmassa, jonka jokainen muu asukas tahtoisi juoda hänen verensä. Mutta avuttomaksi hän ei jää, sillä yöt hän on turvassa linnoitetussa talossaan ja päivisin hän armottomasti saalistaa ja tappaa vampyyreita. Samalla hän yrittää löytää järkeenkäypää selitystä vampyyrien olemassaololle. Mutta kuinka pitkään yksinäinen mies voi selvitä maailmassa, jossa elää pelkkiä hirviöitä? Vai onko hän sittenkään niin yksin kuin kuvittelee?

Richard Mathesonin (1926-2013) Olen legenda on sekä science fictionin että kauhun klassikko, jota on luonnehdittu tärkeimmäksi vampyyriromaaniksi Draculan jälkeen. Samalla se on voimakas kuvaus äärimmäisestä yksinäisyydestä ja turhautumisesta. Kokonainen zombi-apokalypsitarinoiden lajityyppi on saanut teoksesta alkunsa, ja kirja on vaikuttava elämys yhä viisi vuosikymmentä kirjoittamisensa jälkeen. Vuonna 2007 kirjasta valmistui myös uusi elokuvasovitus. (takakansi)

(blogin pitäjän huom.! Olen muuttanut takakanteen Richard Mathesonin syntymätietoihin kuolinvuoden ja vuonna 2007 ilmestyi Will Smithin tähdittämä I Am Legend -elokuva)

Vuoden 2007 elokuvaversio eroaa paljon kirjasta, mikä lähinnä ilahdutti minua. Jos on nähnyt kyseisen elokuvan, sitä ei kannata verrata tähän kirjaan. Jos en olisi nähnyt Will Smithin tähdittämää elokuvaa, en olisi tullut miettineeksi onko elokuvasta olemassa kirjaversio. Häpeäksi myönnän että en tiennyt. Onneksi maailmassa on kuitenkin ihmisiä, jotka tietävät ja heidän ansiostaan olen yhtä lukukokemusta rikkaampi.

Kirja on loistava kertomus yhdestä ihmisestä, Robert Nevillestä, joka yrittää selvitä lukuisten hirviöiden joukossa menettämättä järkeään. Järjen menetys ei ole välillä kaukana, mutta jokin saa hänet jaksamaan päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen... Robert on jopa valmis oppimaan jotain uutta ja halu kehittää itseään tekee hänestä melkeinpä parantajan. Sitten jotain menee vikaan ja loppu on jälleen sellainen, joka saa minut pohtimaan ihmisyyttäni. Kieltämättä mietin itsekin mikä on väärin ja mikä on oikein. Mutta miten tietämätön ihminen voisi tietää, miten asiat oikeasti ovat?

Minua harmitti yksi asia, jonka vuoksi hieno lukukokemus kärsi jonkin verran. Olen lukenut niin monia vampyyri- ja zombitarinoita, joiden huomaan saaneen jonkin verran vaikutteita tästä kirjasta. Jos ei ole ehtinyt kovin montaa vampyyri- ja zombitarinaa lukemaan, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan.