mielens%C3%A4pahoittaja-normal.jpg

Ilmestynyt 2012, kolmastoista painos. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2010. WSOY. (s. 130)

40 tapaa pahoittaa mielensä!

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs Antti Litjan tulkitsema Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.

Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.

Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni. (takakansi)

Mielensäpahoittaja ehti pahoittaa mielensä hyllyssäni yli vuoden päivät, ennen kuin tartuin siihen. Toivottavasti Mielensäpahoittaja on nyt tyytyväisemmällä tuulella, kun sain sen luettua ja tykästyttyä siihen kovasti. Tai sitten Mielensäpahoittaja pahoitti kovasti mielensä, kun vihdoin ja viimein luin sen - itse olen ainakin hyvin iloinen, kun sain luettua vihdoin ja viimein näin hienon teoksen.

Mielensäpahoittaja on ihastuttava henkilö, joka kertoo oman nasevan mielipiteensä ja on hyvin ajan hermolla. Pakko myöntää, että itse ajattelen mm. light-tuotteista (likhti-tuotteista siis) ihan samalla tavalla - vaikka olenkin 80-luvun lapsia. Oikeastaan ajattelin samalla tavalla hyvin monesta asiasta. Olen katsellut Hyviä ja huonoja uutisia, ja pystyin kuvittelemaan Mielensäpahoittajalle Tuomas Kyrön äänen. Olen ollut aina ihastunut Tuomas Kyrön nasevaan huumorintajuun ja tässä kirjassa se toimii loistavasti: huomasin hohottelevani monelle kohdalle ääneen eikä naurun pyrskähdyksistä meinannut tulla loppua.

Mielensäpahoittaja on ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Harmi että en ollut siihen aiemmin tarttunut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka Mielensäpahoittaja pahoitti monesti mielensä, se on loppujen lopuksi hyvin lämmin ja piristävä kirja.