rakkauttaau-normal.jpg

Ilmestynyt 2009. WSOY. (s. 337)

1. Älä juo punaviiniä valkoisella sohvalla.

2. Älä syö kaviaaria (tai jos syöt, älä puhu tai hymyile sen jälkeen!).

3. Älä yritä vitsailla (seurapiiri-ihmisillä on huumorintaju poistettu erikoisleikkauksella).

Miten saada pauloihinsa tsiljonäärimies, jos on köyhä suomalainen taideopiskelija kaatelemassa kahvia nizzalaisten rouvien kuppeihin? Helposti. Tarvitaan vain yksi tyylikäs kompastuminen, ja tuhkimotarina voi alkaa.

Kun Lara löytää hurmaavan Charles Belmarinsa, ei kestä kauan, kun hän jo asuu tämän kanssa Pariisissa valtavassa luksusasunnossa (jossa muuten eksyy tosi helposti). Mies ostelee hänelle kalliita muotivaatteita (hei, kaikki Chanelin vaatteet eivät olekaan mummoille!), ajeluttaa limusiinilla ja kuljettaa seurapiireissä kuin puudelia talutushihnassa.

Vaikka kaikki on ihan megaihanaa (ja Charles komea jopa kuorsatessaan), kroisoksesta alkaa vähitellen paljastua outoja pikku salaisuuksia... (takakansi)

En tiedä muista tämän kirjan lukeneista, mutta minua tämä kirja ärsytti suunnattomasti! Tai ei oikeastaan kirja, vaan Lara hahmona. Minusta hän oli niin lapsellisen naiivi, joka käyttäytyi välillä hyvin junttimaisesti. Larasta oli yritetty tehdä henkilö, joka nakkelee nasevia kommentteja, mutta minua hänen huumori ei jaksanut naurattaa. Ajattelin että Rakkautta au lait olisi ihanan keveää ja aivot narikkaan viihdettä, jota kaipasin kipeästi tällä hetkellä. Mutta valitettavasti minusta Lara oli niin ärsyttävä henkilö, ettei kirja oikein tarjonnut sitä mitä odotin. Kirja meinasi jäädä pariin otteeseen kesken, mutta koska minua kiinnosti Laran ja Charlesin (tiesin heti alusta alkaen, että siinä miehessä on jotain mätää) suhde, halusin kuitenkin lukea kirjan loppuun saakka. Kirjan loppukin oli hyvin ennalta-arvattava eikä se tarjonnut mitään uutta chick lit -kirjallisuudessa. Harmi, sillä Pariisi olisi tarjonnut upeat puitteet räiskyvälle chick litille.