Alkuperäinen teos L´Homme aux cercles bleus, ilmestynyt 1996. Suomennettu 2008, suomentanut Marja Luoma. Loisto. (s. 301)

PARIISILAISIA HUVITTAA. Yön pimeydessä joku piirtää jalkakäytävälle suuria sinisiä ympyröitä. Ympyrän keskelle hän asettaa kummallisen esineen: papiljotin, lankakerän, uimalakin. Sinistä kehää kiertää outo viesti.

KOMISARIO Adamsberg huolestuu. Hän pyytää konstaapeli Danglardia tutkimaan ympyröitä. Vastahakoinen työtoveri nurkuu: "Koska tämä papiljottien kumartelu loppuu?"

MUTTA Adamsbergin vaisto ei petä. Kohta ympyrästä löytyy kuollut kissa, sitten murhattu ihminen, lopulta toinen ja kolmaskin. Pariisilaisten hymy hyytyy. Katuja mittailee murhaaja, josta hullukaan ei ota selvää. (takakansi)

Minulle oli suositeltu Fred Vargasin dekkareita ja päätin ottaa tämän Sinisten ympyröiden miehen summa mutikassa kirjaston hyllystä. Eli Fred Vargas oli minulle ihan uusi kirjailijatuttavuus. Takakannen tekstin perusteella en oikein kiinnostunut tästä kirjasta, mutta sain mielikuvan että tämä oli perinteinen dekkari, jollaista itse asiassa kaipasin juuri tähän hetkeen.

Sinisten ympyröiden mies oli perinteinen dekkari, jolla ei mielestäni ollut sen erityisempää tarjottavaa. Kirjan takakannessa oli myös maininta kirjan omituisuudesta ja sitä se tosiaan oli. Dialogi oli nopeaa ja asiat vaihtuivat nopeasti. Puhuttiin Adamsbergin luonteesta ja yhtäkkiä häntä ajatteleva henkilö saattoi viilettää ajatuksissaan ihan muissa asioissa. Koin sen omalla kohdalla melko häiritseväksi ja välillä en olisi jaksanut keskittyä kirjaan ollenkaan.

Kirjan juoni oli myös hyvin ennalta-arvattava ja olisin kaivannut henkilöihin tietynlaista otetta. Huomasin välillä ajattelevani, että miten joku edes liittyy tähän kirjaan, vaikka henkilönä hänestä oli tehty hyvin tärkeän oloinen. Kirjan syyllisen arvasi heti kun tämä henkilö ilmestyi kirjaan, mutta se miten kaikki tapahtui, oli hyvin yllättävää. Pidän juuri tällaisista yllätyksistä ja ne voivat antaa paljon anteeksi kirjalle.

Sitä en tiedä, tulenko palaamaan enää Fred Vargasin kirjojen pariin. Adamsbergissä oli jotain hellyyttävää, mutta itse kirjan teksti tuntui mielestäni hieman turhan lennokkaalta. Toisaalta minun pitäisi antaa toinen mahdollisuus, sillä yhden kirjan perusteella on vaikea muodostaa kokonaiskäsitystä.