mini%C3%A4-normal.jpg

Ilmestynyt 2012. Bookwell Kirjapaino Oy. (s. 122)

Miniä saa viikonloppuvieraaksi appiukkonsa, Sysi-Suomi ja Helsinki joutuvat törmäyskurssille. Mitä tapahtuu, kun pikantteina pikkueroina osapuolten välillä ovat puoli vuosisataa ja elämänkatsomus? Miniän luettuasi tiedät! (takakansi)

Miniä on edellisvuoden Kirjan ja ruusun ostokirjan kaupan päällinen eli hyllyssäni se oli odottanut lukemistaan jo hyvän tovin. Luin kesällä Tuomas Kyröltä Mielensäpahoittajan, johon ihastuin täysin. Pidän Tuomas Kyrön tyylistä eikä se pettänyt tässä Miniässäkään. Näiden kahden kirjan perusteella uskallan sanoa, että Kyrö on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani.

Meinasin taas pahoittaa aluksi mieleni sillä, että kirja tuntui kovin lyhyeltä. Mutta lopulta totesin, että kirja oli sopivan mittainen ja se päättyi hyvin. Välillä meno tuntui hieman absurdilta, mutta toisaalta: sellaistahan suomalainen komedia on. Mielensäpahoittajan voisi kokea olevan hyvin rasittava hahmo, mutta itse koin hänet hyvin sympaattisena herrana, joka ei päästä ketään turhan lähelle ihoa. Hänessä on jotain, joka muistuttaa omaa isänisääni, sitä vanhan kansan jäyhyyttä joka herättää kunnioitusta.

Miniä on myös kirja, joka pistää miettimään sitä kuka, mikä ja mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. Itse löysin tästä kirjasta valtavasti hyvin ajankohtaisia asioita ja aloin miettimään omia perusarvoja uusiksi. Itsessään on parantamisen varaa - aina.