Alkuperäinen teos: Under the Dome
Ilmestynyt: 2009
Suomennettu: 2011
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Kustantanut: Tammi
Sivujen määrä: 1115
Mistä: kirjaston hyllystä

Synopsi: Chester's Mill on pieni, päälle päin sympaattiselta vaikuttava amerikkalainen pikkukaupunki Mainen sydämessä. Todellisuudessa pikkukaupungissa tapahtuu paljon pahoja asioita, ja henkisesti ahneet ja sairaat ihmiset pitävät kaupunkia vallassaan. Eräänä kauniina lauantaipäivänä ilmestyy mystinen kupu, joka peittää kaupungin alleen. Sen myötä kaupungin pahuus alkaa saada enemmän otettaan eikä pahuuden lonkeroilta voida välttyä. Viikon sisällä kaupunki on muuttunut täysin eikä mikään ole enää ennallaan. Ja suurin kysymys kuuluu: mikä tai kuka on tehnyt ihmisistä sairaan pelinsä koekaniineja?

Olen seurannut Under the Dome -tv-sarjaa ja sen myötä innostuin lainaamaan kirjastosta tämän massiivisen, 1115 sivuisen tiiliskiven. Hieman tuotti vaikeuksia sängyssä lukeminen, mutta en ainakaan saanut kirjaa nenälleni. Tämän kirjan jälkeen iskikin fiilis, etten halua lukea vähään aikaan yhtä paksuja opuksia. Nyt saa olla lukuvuorossa huomattavasti ohuemmat teokset.

Jos et ole lukenut tätä kirjaa, mutta olet seurannut tv-sarjaa, ja haluat jossain vaiheessa lukea tämän kirjan: älä ajattele että tv-sarja olisi kirjalle uskollinen. Kirjassa ja tv-sarjassa ei ole muuta yhteistä kuin nimet ja väkivaltaisuus. Muuten ne poikkeavat toisistaan melkeinpä täysin. Molemmat ovat yhtä ahdistavia, mutta jotenkin kirjassa se ahdistavuus oli kaksinkertaista: King kuvailee väkivaltaa niin yksityiskohtaisesti, että lukeminen piti välillä keskeyttää. Ketään eikä mitään säästetty, kaikki olivat samalla viivalla.

Kirjassa on hyvin paljon henkilöitä ja tapahtumia, välillä tuntui että kirjaa olisi voinut supistaa huomattavasti sillä loppua kohden olin jo turta tälle kirjalle. Luinkin loput 200 sivua jo malttamattomana, sillä halusin päästä loppuun. Välillä halusin jättää kirjan kesken, mutta niin monen luetun sivun jälkeen lukeminen tuntuisi turhalta. Ja toisaalta, halusin myös tietää miten kirja loppuu. Joka oli tosin minulle pettymys, sillä odotin fanfaarimaista ilotulitusta, apokalyptista lopetusta. Opetusta ihmiskunnan itsekkyydelle, ahneudelle sekä julmuudelle. Mielestäni kirja loppuikin lätsähtäen ja ajattelin "tässäkö kaikki?".

Kirja ei ollut mielestäni niin hyvä kuin odotin, mutta olen iloinen että luin sen. King on osannut jälleen kertomisen taidon ja kieltämättä mietin kirjan jälkeen, miten itse suhtautuisin vastaavanlaisessa tilanteessa. Kirja oli hyvin realistisen tuntuinen ja pelottavakin. Olemmeko me yksin maailmankaikkeudessa?