Alkuperäinen teos My Year of Meats, ilmestynyt 1997. Suomennettu 1998, suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Otava. (s. 463)

Amerikkalais-japanilainen Jane saa työpaikan uuden tv-sarjan Amerikkalainen vaimoni! tuotantoryhmässä. Hän etsii ohjelman jokaista jaksoa varten tervehenkisen aitoamerikkalaisen perheen, jonka äiti valmistaa jakson huipennukseksi suussasulavan liha-aterian.

Japanissa esitettävää tv-sarjaa sponsoroi Amerikan lihateollisuus. Ohjelmaa seuraa uskollisesti kotirouva Akiko, jonka mies vastaa tv-sarjasta Japanissa ja vaatii vaimoaan valmistamaan kaikki ohjelmissa esitellyt ruoat Coca-Cola-paistista halleluja-lampaankyljyksiin.

Tv-sarja yhdistää erilaisissa ongelmissa pyristelevien Akikon ja Janen elämät. Akikolle avautuu ohjelmien kautta monien elämäntapojen ja useiden kulttuurien Amerikka. Jane kohtaa työmatkoillaan uuden rakkauden, mutta törmää myös karjatuotannon kääntöpuoleen ja sen pelottaviin vaikutuksiin.

Työpaikkansa menettämisenkin uhalla Jane päättää toimia - ja tulee samalla auttaneeksi Akikon uuteen alkuun. (sisäkansi)

Lihan oppivuosi on kirja, joka pysäyttää ja saa miettimään omia ruokailutottumuksia. Myönnän, että aloin ajattelemaan enemmän, millaista lihaa laitan suuhuni ja en voi olla miettimättä, mitä kaikkea se saattaa sisältää. Ainakin se, mitä Amerikassa on tapahtunut lihateollisuudessa - en ala spekuloimaan aiheella enempää, koska minulla ei ole siitä laajempaa tietoa -, oli oikeastaan järkyttävääkin. Naudan lihan käyttö onkin meidän taloudessa jäänyt melkein kokonaan.

Oli ilahduttavaa lukea kahdesta erilaisesta kulttuurista: amerikkalaisesta sekä japanilaisesta, jotka nivoutuivat loistavasti toisiinsa. Japanilaisesta kulttuurista olenkin lukenut enemmän ja ilahduin, miten lämminhenkisesti Ruth L. Ozeki kertoo amerikkalaisesta kulttuurista. Voisi sanoa, että kirja avasi hieman silmiäni tätä kulttuuria kohtaan.

Suosittelen kirjaa hyvin lämpimästi ja uskon että se tekee myös sinuun syvän vaikutuksen.