Alkuperäinen teos The Last Witness. Ilmestynyt 2005. Suomennettu 2005, suomentanut Helene Bützow. Otava. (s. 397)

Syyttäjä CJ Townsend on löytänyt vihdoin onnen Miamin poliisin erikoisagentin Dominick Falconettin kanssa. Kolmen vuoden takainen Cupido-sarjamurhaajan aiheuttama painajainen alkaa unohtua. Onnellisen arjen katkaisee kuitenkin poliisimurhien sarja. Dominick määrätään johtamaan rituaalinomaisten raakojen murhien tutkimuksia. Morfeukseksi nimetty murhaaja on jättänyt rikospaikalle julman allekirjoituksensa, joka saa tutkimukset kohdistumaan huumemaailmaan. CJ.tä kalvaa kuitenkin epäilys, että poliisimurhien sairas viesti on tarkoitettu hänelle: Älä kuule pahaa. Älä näe pahaa. Älä puhu pahaa. CJ tietää jotain mitä muut eivät tiedä - hänellä ja kuolleilla poliiseilla oli yhteinen salaisuus.

Kuka tietää CJ:n salaisuudesta ja kiusaa häntä nyt? Odottaako kuolemansellissä teloitusta väärä mies? Ovatko Cupido ja Morfeus sama ihminen? Onko raaka sarjamurhaaja yhä vapaana?

Poliisien kuoltua CJ on salaisuuden viimeinen todistaja - ja mahdollisesti myös Morfeuksen seuraava uhri. (sisäkansi)

Ennen Morfeuksen lukemista suosittelen lukemaan Jilliane Hoffmanin kirjoittaman Cupidon, johon viitattiin usein. Muuten kirjan lukeminen saattaa jäädä hyvin vaillinaiseksi lukukokemukseksi.

Morfeus jatkaa siihen, mihin Cupido päättyi. Luulin saavani saman tapaisen lukukokemuksen, mutta valitettavasti kirja oli pettymys: kirjan teksti oli suurimmaksi osaksi teknillistä, jossa käsiteltiin erilaisia oikeusprosesseja ja juoni lähti välillä sivuraiteille, mikä turhautti suunnattomasti. Joku tekee välillä ruumiita, niitä ja niiden tekotapoja on hieman vain kuvailtu ja loppujen lopuksi kirjailija oli antanut vain löyhän selityksen, miksi kaikki tapahtuu. Päähenkilön ja hänen rakastettunsa suhde alkoi tökkimään ja sen junnaaminen paikoillaan ärsytti myös. Juonen kulun saattoikin arvata suurin piirtein oikein ja arvasinpa syyllisenkin melkein heti alkumetreillä. Kaipasin kirjaan enemmän jonkinlaista syvyyttä, mutta kovin pintapuolisen lukukokemuksen sain.

Morfeus on viihdyttävää lukemista näin kesäpäivien ratoksi, mutta yllätyksiä ja omaperäisyyttä se ei tarjonnut juuri ollenkaan.