Alkuperäinen teos Skipping Christmas, ilmestynyt 2001. Suomennettu 2002, suomentaja Hilkka Pekkanen, WSOY. (s. 180)

Miltä tuntuisi joulunalus ilman joulukiireitä? Ei tungeksimista ostoksilla ja liikenneruuhkissa, ei tarpeettomia lahjoja, ei rojuja eikä käärepapereita. Luther ja Nora Krank päättävät lähteä jouluna Karibian-risteilylle. Mutta vain tämän kerran! Ja vain siksi, että heidän aikuinen tyttärensä on Perussa ja on ensimmäistä kertaa joulun poissa kotoa. Tänä jouluna Krankien talo olisi kadun ainoa talo, jonka katolta puuttuisi älyttömästi hymyilevä lumiukko. Krankit eivät myöskään aio järjestää tavaksi tulleita jouluaaton kutsuja. He eivät aio lähettää edes joulukortteja saati hankkia joulukuusta. Ystävistä Krankien suunnitelma on omituinen ja ällistyttävä. Toteutuuko Lutherin ja Noran joulutunnelma? Joulua pakoon -tarinassa John Grisham ilakoi siekailematta jouluun liittyvän kaaoksen ja mielettömyyden kustannuksella. (takakansi)

Ihastuttava tarina nykyajan jouluhössötyksestä ja kertomus, kuinka materialistiseksi joulu on muuttunut. Jos perut joulun vieton ja aiot lähteä vaikkapa risteilylle, sinut leimataan auttamattomasti sydämettömäksi, tunteettomaksi ja itsekkääksi jouluhirviöksi. Itselläni tunteet olivat hyvin paljon Krankien puolella ja naapuruston fanaattisuus alkoi ärsyttämään suunnattomasti. Aina sanotaan että ihminen tehköön itse omat päätökset, mutta niitä päätöksiä ei sitten kunnioiteta ollenkaan. Mielestäni J. Grisham oli tuonut loistavasti tämän ajatuksen esille. Taitaa herralla itsellään olla kokemusta? Niin todelliselta tarina tuntui.

Sivukannessa oli pieni "mainos" kirjasta tehdystä elokuvasta. Hieman petyin elokuvan henkilövalintoihin, kuvittelin Luther ja Nora Krankit aivan erilaisiksi, en osaa esimerkiksi kuvitella Tim Allenia Luther Krankiksi. Pitää joskus lainata elokuva, ties vaikka Tim Allen sopiikin rooliinsa.